Neljä tapaa, jotka näkyvät elämässäni päivittäin

Olen astunut kuntosalille elämäni ensimmäistä kertaa aikalailla tasan 16 vuotta sitten eli 14-vuotiaana. Kävimme silloin koulun liikuntatunnilla kokeilemassa spinningiä ja jonkun aikaa myöhemmin mulla oli samalla kuntosalille takataskussa kortti, jolla olin oikeutettu käymään ohjatuilla tunneilla. Kun ikää tuli pari vuotta lisää (koska ikäraja 16v), uskaltauduin kuntosalin puolelle ja sain elämäni ensimmäisen kuntosaliohjelman. Se oli maaginen hetki. Muistan ikuisesti sen hetken kun kävimme PT:n kanssa ohjelmaani läpi ja sille oli oma säilytyspaikkansa aakkosellisessa laatikossa.

Aluksi jännitti aivan hirveästi käydä itsekseen salilla ja mietin, että osaanko nyt säätää näitä laitteita oikein ja mitä jos joku nauraa kun teenkin väärin? Alkujännityksen kaikottua kuntosali alkoikin tuntua jo lähes toiselta kodilta vaikka joka kerta pieni jännityksen poikanen olikin läsnä. Ylioppilaskirjoitusten aikaan olin kuin taivaissa sillä sain käydä treenaamassa sellaiseen aikaan kun salilla ei ollut vielä ruuhkaa. Yllättäen innostuin silloin myös tekemään salilla paljon kaikkea kuntosaliohjelmaani kuulumatonta, kuten vaikka crosstrainerilla polkemista. Illalla saatoin vielä palata spinning- tai pumppitunnille. Ei liene epäselvää, miksi mun ylioppilaskirjoitusten tulokset eivät päätä huimanneet? 😀

Usein pohdin salilla ollessani myös sitä, että miten mun kannattaisi syödä, jotta saisin treeneistä kaiken tehon irti. Välillä kun meinasi ruveta pyörryttämään juuri kun olisi pitänyt hypätä spinningpyörän päälle. Tai sitten ihan viimeistään tunnin jälkeen tuli heikotus. Niinpä pyysin salin henkilökunnalta apua ja pidin muutaman päivän ajan ruokapäiväkirjaa, jonka pohjalta sain vinkkejä miten ja mitä syödä ennen ja jälkeen treenien. Silloin tutustuin ensimmäistä kertaa palautusjuomajauheisiin ja jäin heti koukkuun 😉

Nyt kun ikää on 30 vuotta, rupesin ihan pohtimaan mun ruokavaliohistoriaani. Ihkaensimmäisen ”raamattuni” sain reilu 20-vuotiaana, jolloin palkkasin personal trainerin avukseni karistaakseni muutamat vyötärölle kertyneet lisäkilot. Tämä on se aikakausi, jolloin tutustuin ensimmäistä kertaa syömään ruokavaa’an kautta ja kuljettamaan eväskipposia mukanani. Ruokavalio oli tiukka ja todella tarkka, mutta se toimi. Tosin eipä mulla silloin muuta elämää ollutkaan kuin syöminen ja treenaaminen 😀

Sittemmin on tullut kokeiltua monenlaisia valmennuksia lähinnä netin välityksellä, mutta onpahan matkaan tarttunut välillä myös pari PT:täkin. Mutta olenko mä oikeasti oppinut näiden valmennusten ja minulle tehtyjen ruokavalioiden avulla jotain ja jos olen niin mitä? Alla olevat neljä asiaa mulle putkahti mieleeni eilen illalla Silja Symphonyn illallisbuffetissa.

1. Vesi
Ensinnäkin: päivä alkaa hampaiden pesun ja vessassa käymisen jälkeen kahdella isolla lasillisella vettä. Sitten tulee vasta kaikki muu. Vettä menee mulla päivittäin helposti kolmekin litraa ja huomaan heti jos sitä on tullut juotua liian vähän sillä mun päätä alkaa särkeä tietyllä tavalla. Ja se päänsärky lähtee parilla vesilasillisella. Töissä mulla on vesipullo, jota täytän ja tyhjennän ahkerasti ja ulkomailla on AINA oltava täysinäinen pullo matkassa ja puolen litran minipullo ei riitä mihinkään vaan se tyhjenee alta aikayksikön. Jos satun olemaan biletuulella, on sitä vettä saatava illan mittaan drinksujen välissä.

2. Vihannekset, marjat ja hedelmät
Toinen asia, jota kaipaan päivittäin ruokavaliooni. Huomaan heti omassa olossani jos jonain päivänä en ole syönyt mitään tästä kategoriasta. Olo on todella nuutunut ja väsynyt. Mä tarviin heviä ollakseni virkeä! Jos olen buffetissa syömässä niin mä kasaan lautaseni ensin täyteen kasviksia ja vihanneksia ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu (jos mahtuu) 🙂 Ravintolassa yritän valita sellaisen aterian, johon kuuluu edes vähän jotain kasvista annokseen. Ja jos niitä ei ole niin kyllä harmittaa! 🙁 Hedelmistä en ihan hirveästi perusta (niitä menee yksi tai max. kaksi päivässä, joskus ei välttämättä ollenkaan), joten jos jotain nopeaa tältä osastolta pitäisi saada vaikka kaupasta mukaan niin ehdottomasti miniluumutomaatit.

3. Proteiinit
Kun lautanen on buffetissa täytetty kasviksilla, tulevat seuraavaksi proteiinit. Esim. eilisessä buffetissa lautaselleni löytyi mm. fetaa, lohta ja kanaa (koska en osannut valita niin otin kaikkea vähän). Proteiinin lähteiksi kelpuutan äsken mainitut eli kanaa, juustoa (feta tai Polar), kalaa, kananmunia tai vaikka nyhtökauraa. Punaista lihaa tai pihvejä en kaipaa.

4. Rasvat
Viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin! Kun rupean koostamaan ateriaa kuin ateriaa, tulee proteiinien jälkeen seuraavana aina rasvat. Ja nimen omaan ne hyvät, pehmeät rasvat. Niitähän saadaan mm. oliiviöljystä, lohesta, pähkinöistä tai kananmunankeltuaisista. Hyvin tavanomainen näky vaikkapa kahvitauolla välipalani osalta on se, että siinä on proteiinia (esim. proeiinivanukas tai rahkaa), pähkinäpussi, josta napostelen noin kourallisen ja sitten vielä jotain heviä eli hedelmä, marjoja tai niitä miniluumutomaatteja (rasiallinen tyhjenee helposti kerralla). Aa että, kyllä tän jälkeen jaksaa taas muutaman tunnin veivata Exceleitä! 🙂

Syy siihen miksi mä näitä rupesin oikeastaan pohtimaan on se, että kun mua harmittaa ihan hitokseen (lue: vituttaa) mun alkuvuoden painonnousu sekä se, että en millään meinaa saada niitä pirun kiloja pois. Mietin sitten, että teenkö mä oikeesti jotain niin väärin, että pitäisikö mun viimeisillä pennosillani palkata taas PT, joka pistäisi ruokavalion kuntoon? Mutta nyt kun katson tuota listaa, on mulla oikeasti todella moni asia jo hyvin. Todennäköisesti jokin maksettu, ulkopuolisen henkilön tekemä ruokavalio ei kovin paljoa poikkeaisi sisällöllisesti noista neljästä jo käytössä olevista kohdista. Korkeintaan ehkä niin, että siinä saisi syödä vain vihreitä vihanneksia tai että jokin tietty vihannes olisi kielletty. Sillähän se motivaatio saadaankin ainakin mun kohdallani pysymään ylhäällä. Not 😀

Okei, en mä nyt ihan kirkkain silmin voi syyttää pelkästään stressihormoni kortisolia painoni noususta sillä olen mä herkkujakin syönyt. Vaikka olisi kuinka kiva syyttää väsymystä, uupumusta ja stressiä siitä, että niitä herkkuja on tehnyt mieli niin en mä voi ketään muuta syyttää kuin itseäni siitä, että ne herkut on sinne suuhun menneet näkyen nyt puntarin lukemassa.

Ruokavalio on painonpudotuksessa 80-90% luokkaa, joten kun pidän kiinni yllä luetelluista tavoista sekä kiinnitän enemmän huomiota herkkujen syömiseen (mieluiten samalla myös vähentäen sitä), pitäisi painonkin alkaa pudota. Eikö? Vai onko olemassa vielä jotain kikkakolmosia, joita ei ole mulle kerrottu?

-Laura

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *