Kun ehdottomuus ärsyttää

Kun mä aikoinaan laitoin elämäntavat remonttiin, otin alkuun melko ehdottoman linjan. Noudatin saamiani ohjeita ruokavalion ja treenien suhteen suunnitellen mun viikot etukäteen niin, että ensimmäisenä kalenteri täyttyi treeni- ja lepopäivistä sekä mahdollisista kehonhuolloista, jonka jälkeen tuli vasta kaikki muu. Jos en ollu kotona kun oli tarkoitus syödä, pakkasin eväät mukaan ja söin niitä milloin missäkin. Jos tiesin, että kyläpaikassa saattaisi olla jotain sellaista tarjolla, mikä ei sopinut valiooni, otin varmuudelta omat ruokani mukaan. Näin vappuna saatoin tekaista itselleni perunasaalaatin rahkasta ja nautin sen kalkkunaleikkeleiden tai -nakkien sekä Pepsi Maxin kera.

Käytökseni ja ehdottomuuteni tuntui aiheuttavan muille ihmisille enemmän ongelmia kuin mulle itselleni. Sain kommentteja milloin mistäkin ja se perinteisin taisi olla: ”Kai sä nyt yhden pullan voit syödä”. Syömisestä taisin saada eniten kommentteja ja ehkä kummallisin kommentti, jonka muistan oli kun multa kysyttiin, että eikö tuo ruoka maistuisi paremmalta lautaselta kuin eväsrasiasta. Varmasti, mutta kun lautasta ei just nyt ole saatavilla 🙂

Ruokailujeni lisäksi myös treenaamiseni oli joillekin turhan kova pala purtavaksi. Tein tuolloin keskimäärin 3-4 salitreeniä, joiden lisäksi aerobisia treenejä joko treenin päätteeksi tai sitten aamulenkkien muodossa (usein aamulenkit vei voiton sillä en viihdy salilla tuntia pidempään ja treeneissäkin meni jo helposti 45-50 minuuttia). Ja uskon, että jokainen treenaaja tietää, että lepopäivät on lähes yhtä tärkeitä ellei jopa tärkeämpiä kehittymisen kannalta. Niinpä ajan myötä huomasin, että jaksan vetää korkeintaan kaksi treeniä peräkkäin, jolloin pitää saada jo lepoa väliin. Näin ollen suunnittelin viikkoni niin, että treenejä tulisi maksimissaan se kaksi päivää peräkkäin. Näillä eväin jaksoin hyvin pidemmän aikaa, mutta välillä väsymys vei voiton ja silloin mukaan tulivat kokonaiset lepoviikkot, joiden aikana salille meno oli kielletty. Niiden jälkeen energiaa olikin taas kuin pienessä kylässä.

Kun tarpeeksi kauan pysyy ehdottomalla linjalla, alkaa väkisinkin tulla tulosta mikäli kehossa ei ole mitään sen kummempia ongelmia/sairauksia, jotka estää tai hidastaa tulosten saavuttamista. Mä kun en koskaan ole oikeastaan ollut mikään liikunnan rakastaja, mutta olen vuosien varrella oppinut siitä kyllä tykkäämään niin saatoin välillä hehkuttaa hyviä treenejä, saavutettuja tuloksia tai kipeytyneitä lihaksiani omassa Facebookissani. Mikä on mun mielestäni ihan normaalia toimintaa kun huomaa oman työn tuottaneen tulosta ja haluaa iloiten sen myös muille jakaa? Kovin moni ei tosin ollut mun kanssani samaa mieltä ja sainkin kommentteja, että eikö tuo mene jo överiksi, älä enää laihduta ja että kipu ei ole hyvästä. Jep 😀

Vaikka monet kauhistelivat lihassärkyjäni ja vaikka mitä muuta niin eniten närkästystä aiheutti treenien puolesta kuitenkin se, että ne treenit tosiaan meni kaiken muun edelle. Aikataulujen sovittaminen vaikka kahvitteluhetkeen jonkun kanssa oli aikamoisen työn takana. Mä kun en mielelläni vaihtanut treenipäivien paikkaa, ettei viikoista tule liian rankkjoa. Viikossa on kuitenkin vain seitsemän päivää ja jos niistä menee neljä salilla, jää kolme päivää vapaaksi tehdä jotain muuta. Mutta sitten kun ne päivät eivät sopinutkaan toiselle osapuolelle, saattoi tapaaminen mennä monen viikon päähän vaikka alunperin oli tarkoitus tavata mahdollisimman pian. Poikkeuksiakin tein kyllä, mutta silti itselleni jäi usein tunne, että olen jollain tapaa itsekäs mulkku kun en sovi muiden aikatauluihin.

Jos lähdin vaikka viikonlopuksi reissuun, saatettiin mua katsoa kieroon kun sanoin lähteväni aamulenkille tai tekeväni päivän treenin ennen saunomista ja illallista. Pyrin myös tällaisissa tilanteissa kertomaan oman toiveeni esim. ruoan suhteen. Yritin ehdottaa sellaisia vaihtoehtoja, jotka sopisivat kaikille, mutta aika usein siinä kävi niin, että mä söin lopulta omia ruokiani toisten syödessä jotain muuta. Eikä sekään varsinaisesti mua haitannut, mutta joskus jäi fiilis, että olenko jälleen kerran se itsekäs kusipää?

Jossain vaiheessa mulla kuitenkin tuli mitta täyteen. Jätin monet treenikuvat ja -fiilistelyt julkaisematta Facbookissa sillä en jaksanut enää olla selittelemässä ihmisille tekemisiäni ja valintojani sekä lukemaan negatiivisia kommentteja ja kuuntelemaan jatkuvaa narinaa. Silloin syntyi edeltävä blogini Sisäisen läskin nujerrus. Ajattelin, että ihmiset, joita oikeasti kiinnostaa mun elämäntapojen muutos ja matkan varrella kannustaminen, eksyvät ennen pitkää blogin pariin. Ja vitsit, että se päätös helpotti mun elämääni! Blogin avulla sain ympärilleni uusia, ihania ja kannustavia ihmisiä. Sellaisia, jotka kamppailivat samojen ajatusten ja ongelmien parissa kuin minäkin. Sain vihdoin kaipaamaani vertaistukea, jota en juurikaan lähipiiristäni tuolloin saanut.

Enää en elä yhtä ehdottomalla tyylillä kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta huomaan, että monet niistä negatiivisista kommentoijista ja narisijoista ovat pistäneet omat elämänsä uusiksi ja mikä huvittavinta: somessa hehkutetaan uusia treenipöksyjä, ruokavaliota (yleisin on tällä hetkellä kyllä ne poikkeavuudet herkuttelun merkeissä) tai huikean hienoa treeniviikkoa… 😉

Toki mä olen iloinen heidän puolestaan, että ovat löytäneet paremmat elämäntavat ja osa jopa liikunnankin mukaan elämäänsä, mutta mun on hieman vaikea suhtautua heihin kaiken sen jälkeen mitä itse jouduin kokemaan. Vai johtuuko nämä mun oudot tuntemukset nyt vain siitä, että itse olen stressin myötä onnistunut alku vuodesta nostamaan painoani 6 kilon verran ja salikertoja on tähän vuoteen kertynyt ehkä viisi? Onko musta kovaa vauhtia tulossa se katkera, kateellinen ja nariseva negistelijä, joita aikoinaan lähdin karkuun entiseen blogiini?

-Laura

4 vastausta artikkeliin “Kun ehdottomuus ärsyttää”

  1. Et oo. Oot vaan uusi sinä 😊. Mulla oli sama fiilis kun lopetin kuntosalin ja löysin crossfitin koska sain kuulla olevani katkera ja paska tyyppi kun en salilla enää käynyt. Kannattaa vetää rennolla asenteella ja antaa muitten tehä mitä haluaa, kyllä se rauha sielläkin löytyy mut onhan kaikki uus aina hirveen kivaa 👌😃 yleensä noi ehdottomuus linjat jää sen alkuhuuman jälkeen joka voi kestää joskus vähän kauemminkin 🤔👍. Tsemii Laura stressittömään ja huolettomampaan elämään 😁

    1. Kiitos Hanna kommentista! 🙂 Toivotaan, että omille ajatuksilleja tuntemuksille löytyy ajan myötä harmonia ja stressi lievittyy 😀

    2. Ja onpa muuten outoa käytöstä, että jos vaihtaa lajia niin saa kuulla olevansa katkera ja paska tyyppi :O

      1. Noh onneksi tää ei ole tietääkseni vallitseva mielipide kuin tietyssä piirissä 👌 ja onneks mun ei tarvi välittää enää heiän mielipiteestä. 🤔. On muuten tosi kiva et aloit taas kirjottaa 💖

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *