Koukussa sosiaaliseen mediaan?

Kun mä olin lapsi, ystäviin ja sukulaisiin pidettiin yhteyttä puhelimitse. Ja niistä puhelimista ei nähnyt oliko joku yrittänyt kauppareissun aikana tavoittaa tai puhelimen soidessa sitä, kuka sillä hetkellä luurin toisessa päässä yritti tavoitella. Sitä soitettiin hetken mielijohteesta ja toivottiin, että toinen olisi kotona vastaamassa puhelimeen. Jos ei ollut niin sille ei sitten voinut mitään.

Toinen tapa yhteydenpitoon oli kirjeet. Mäkin kirjoittelin kirjeitä yhdellen sun toiselle pitkin Suomen maata ja pöytälaatikko olikin täynnä Tiimarista ostettuja erilaisia kirjepapereita. Mä tykkäsin kirjoitella niitä ja vielä kun joku jaksoi vastata mun lähettämään kirjeeseen, oli pieni tyttönen kovin otettu <3

Nykyään lähes kaikilla on älypuhelimet, joista näkee kuka on soittanut ja milloin sekä luureihin on ladattu erilaisia sovelluksia, joissa voi kertoa omia tekemisiä ja menoja. Sitten on monenlaisia yhteydenpitoon suunniteltuja sovelluksia, joissa voi sekä soittaa videopuheluita, lähettää ääniviestejä tai sitten kirjoittaa viestjeä. Erilaisten hymiöiden ja emojien avustamana, tottakai. Jos kirjoittamisesta tykkää niin pistää blogin pystyyn ja markkinoi sitä sukulaisille ja ystävilleen, jolloin he voivat seurata missä mennään tai jos ei julkisesti halua sellaista tehdä, on olemassa vielä sähköposti. Eikä siinä mitään. On tärkeä pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin ja myönnän olevani melko ahkera sosiaalisen median käyttäjä. Joskus ehkä vähän turhankin ahkera ja välillä tulee heti poistettua juttuja, jotka juuri julkaisin. Koska hävettää olla jatkuvasti julkaisemassa jotain. Myönnän myös olevani kiinnostunut muiden ihmisten tekemisistä, koska niistä voi saada inspiraatiota omiin juttuihin, kuten vaikka matkustamiseen liittyen. Välillä sitä kuitenkin miettii omaa puhelimen käyttöä ja olen tosi usein pohtinut, että pystyisinkö olemaan ilman koko kapistusta. Ja jos pystyisin niin kuinka pitkään?

Nykyään puhutaan paljon hetkessä elämisen taidosta ja sehän ei onnistu puhelin kourassa. Ainakaan hirmu hyvin. Ja jos ruvetaan miettimään terveydellisiä seikkoja niin päällimmäisenä tulee mieleen se, että jos päivässä menee monta tuntia pää etukenossa (ihan rehellisesti, kuinka moni on joskus ajatellut nopeasti vain katsovansa puhelimella "yhden jutun" ja huomannut 45 minuutin päästä olevansa edelleen puhelin kädessä?) luuri kädessä niin mitä tapahtuu yläselälle ja niska- ja hartiaseudulle. Pää itsessää painaa muutaman kilon, mutta jos pää retkottaa etukonessa pitkän aikaa ja toistuvasti, voidaan tuo kilomäärä ainakin tuplata, kenties jopa kolminkertaistaa. Siitä voi jokainen miettiä mitä luurin käyttö pidemmän päälle voi ryhdille tehdä.

Yhtenä elokuisena sunnuntai-iltana sitten päätin, että olen tulevan viikon ilman sosiaalista mediaa ja kirjauduin ulos Facebookista sekä Instagramista. Päätin, että saan kirjautua niihin takaisin vasta perjantaina. Ajattelin ensin, etten varmasti tule siitä selviämään ja että jään paitsi jostain tosi isoista jutuista. Mutta yllätyksekseni se olikin helpompaa kuin luulin. Olen tosin pitkään tehnyt jo sitä, että kirjaudun sovelluksista pois jos en halua nähdä niistä tulevia ilmoituksia, mutta ne ”tauot” on kestäneet ehkä muutaman tunnin, korkeintaan työpäivän ajan.

Mun lupaukseni piti. Eikä tehnyt edes tiukkaa. En avannut Facebookia enkä Instagramia koko viikkoon. Vasta perjantaina työpäivän jälkeen päätin tehdä comebackin istuessani auton kyydissä kohti Tamperetta ja rikoin sometaukoni laittamalla Facebookiin sijaintipäivityksen Pyynikin kesäteatterista sekä Instagramiin kuvan FitWokin annoksestani.

Alla on pari juttua, jotka hiffasin sometauon aikana sekä sen loputtua.

1. Akkua ei välttämättä tarvinnut laittaa lataukseen iltaisin
Lataan puhelimen aina yön aikana ja ennen sometaukoa iltaisin nukkumaan mennessä puhelimessa oli akkua 20-30% verran. Sometauon aikana akkua oli 60-70%, joskus jopa 80%. Eli hyvin olisi voinut pärjätä yhdellä latauskeralla parinkin päivän ajan. Niin ne isot ja kirkkaat näytöt sekä sovellusten jatkuva käynnistäminen syö ”kuin huomaamattomasti” akkua. Pitäisikö palata ”kapulakännyyn”? 😀

2. Keskittymiskysy parani
Tämän huomasin tapahtuvan niin työpaikalla kuin kotonakin. Töissä oli tosin alkuun vaikea olla avaamatta puhelinta jos tuli hiljaisempi hetki, mutta aika nopeasti sitä kehitteli puhelimen käytölle muuta tekemistä, kuten vaikka kollegoiden kanssa keskustelua. Kotona taas huomasin keskittyväni paremmin vaikka telkkarin katsomiseen. Mulla on paha tapa pitää luuri aina lähettyvillä vaikka leffaa katsoessa ja vastata heti viesteihin jos niitä sattuu tulemaan, mutta nyt jätin puhelimen toiseen huoneeseen, etteivät viestitkään häiritse leffa- tai sarjahetkeä. Ja huomasin, että mä ihan oikeasti keskityin katsomaan sitä ohjelmaa tai leffaa eikä mikään kohtaus jäänyt näkemättä. Juonessa kiinni pysyminen oli paljon helpompaa, yllättäen 😉

Eli joo, voisin väittää pääseeni kiinni siihen hetkessä elämisen taitoon. Vielä on tosin paljon opittavaa, mutta tämä on varsin hyvä alku kuitenkin 🙂 Ja aion jatkossakin kirjautua sovelluksista ulos, ettei tule päivän aikana ”varmistettua” onko johonkin sovellukseen tullut jotain uutta ilmoitusta. Ääniä eikä push-ilmoituksia mulla ole koskaan sovelluksissa ollut päällä, mutta kirjautumalla sovelluksista ulos ei puhelimen näytön yläreuna ole jatkuvasti täynnä sovellusten symboleja kiusaamassa.

Ihan nollille en ole ajatellut somen käyttöäni tiputtaa, mutta sitä voisi hieman kuitenkin vähentää. Ehkä sitä ei ihan joka päivä tarvitse olla julkaisemassa kuvia tai jotain päättömiä ja tylsiä sepustuksia omasta päivästä Instan Storyyn tai Snapchatiin. Jos vaikka joka toinen tai kolmas päivä? 😀 Tehdään tämä vaikka sitten paremman ryhdin nimissä 😉

Onko joku muu kokeillut sometaukoa? Jos olet niin kerro havaintosi! 🙂

-Laura

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *