Floridassa, osa 1

Taas on vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin tänne, joten ajattelin murtaa hiljaisuuden muurin ja tulla kertomaan hieman meidän Floridan matkastamme. Paljon olen reissun aikana jakanut kuvia ja videoita Instagramissa sekä jonkin verran Snapchatissa, mutta nyt voisin kertoa hieman omia mielipiteitäni ja vinkkejä paikoista, joissa pyörähdettiin. Asiaa on tosin 10 päivän reissusta sen verran paljon, että kirjoittelen tämän pienissä osissa. Tässä ensimmäisessä on juttua reissun alkutaipleesta, kuten lennoista, saapumisesta Miamiin sekä auton vuokraamisesta ja ajamisesta Floridan liikenteessä. Seuraavaan osioon kirjoittelen sitten enemmän majoituksista, kaupungeista ja paikoista, joissa ehdittiin käymään.

Lennot
Lentoliput oli varattu Helsingistä Köpiksen kautta Miamiin ja paluumatkana toimi samanmoinen yhdistelmä. Lentoaika oli 10 tunnin kieppeillä, mutta koska Floridan aikaero Suomeen on 7 tuntia vähemmän kuin Suomessa, lensimme menomatkalla käytännössä aikaa vastaan. Lento lähti Helsingistä Kööpenhaminaan lauantaiaamuna klo 6.45 ja Köpiksessä meillä oli parin tunnin odottelu. Perillä Miamissa olimme paikallista aikaa noin klo 11 aikaan (en muista ihan tarkkaan, mutta puolen päivän tienoilla). Kotiin päin tultaessa lentomme lähti Köpikseen kahden aikaan iltapäivällä tiistaina ja kotona Suomessa olimme muistaakseni aamupäivällä keskiviikkona. Paluulento tuntui paljon pidemmältä ja puuduttavammalta kuin menomatka. Toisaalta Köpiksen reilu tunnin lento Helsinkiin ei tuntunut enää missään Miamin lennon jälkeen. Hieman kyllä kateellisina katseltiin business -luokkalaisia, joilla oli mahdollisuus makuuasentoon lennon aikana. Turistiluokassa oli jokaiselle paikalle varattu tyyny, viltti, vesipullo ja kuulokkeet. Lisäksi jokaisella paikalla oli tabletti, johon oli ladattu musiikkia, leffoja, sarjoja ja pelejä. Niistä pystyi myös halutessaan katsomaan kamerakuvaa keulasta.

Lennon aikana saimme kaksi ateriaa, yhden lämpimän ja yhden välipalan (paluumatkalla aamiainen). Ruoat oli mielestäni yllättävän hyvät lentokoneruoiksi ja kyllä niillä vatsansa täyteen sai. Pisteet erillisestä salaatista! Lämpimän ruoan kanssa sai lisäksi veloituksetta alkoholittomia juomia sekä tietenkin kahvin tai teen. Lentoyhtiönä toimi SAS.

Saapuminen Miamin lentokentälle
Lentokoneesta poistuminen tuntui vapauttavalta ja oli ihanaa päästä kävelemään lentokentälle pitkiä käytäviä pitkin kohti passin tarkastusta. Ensin perinteistä passin tarkastusta jouduimme tosin vastaamaan tietokoneella kyselyyn, jonka perusteella tulostui joko hylätty tai hyväksytty lappu. Lapussa olevan tuomion perusteella (meille tuli hylätty) valitismme sitten jatkojonon, jossa odoteltiin virallisempaa passin tarkastusosiota, joka käytännössä tarkoitti sitä, että virkailija esitti samat kysymykset kuin kone aiemmin sekä jouduimme molemmat antamaan sormen jäljet kaikista sormista. Jonottelu tuntui tuskallisen pitkältä pitkän ja väsyttävän lennon jälkeen eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että suurin osa lentokoneestamme tulleista matkustajista joutuivat samaan jonoon kanssamme. Puhumattakaan siitä, että virkailijoita ei ollut kuin kaksi. Valokuvaaminen tai puhelimen käyttö oli tässä vaiheessa kiellettyä ja kun Joonas olisi puhelimella katsonut netistä vuokra-autoomme liittyviä juttuja, oli vartija kuin kärppänä paikalla kertomassa, että puhelin pois. Tähän vaiheeseen meni mun arvioni mukaan aikaa noin 45 minuuttia.

Auton vuokraaminen
Olemme huomanneet, että omalla autolla liikkuminen lomakohteissa on enemän meidän juttu kuin vaikka julkisilla tai matkatoimistojen bussien avulla liikkuminen. Meillä onkin lähes kaikissa lomakohteissa ollut vuokra-auto käytössä (lukuunottamatta Gambiaa). Joissain kohteissa vain muutaman päivän, mutta useimmiten ollaan otettu se jo suoraan kentältä koko loman ajaksi. Näin tehtiin tälläkin kertaa ja olin antanut Joonakselle täydet valtuudet hoitaa tämän osion. Tiesin kentälle saapuessamme vain, että vuokraamo on Sixt ja että toiveena (Jontun) oli saada jenkkiauto.

Passin tarkastuksesta päästyämme laukut odottivat siistissä läjässä lattialla laukkuhihnan luona, joten laukkuja ei enää onneksi tarvinnut sen kummemmin odotella. Kiiruhdimme siis jonottamaan Sixtin jonoon. Se taisikin olla pisin vuokra-autojono ja siinä saimmekin taas tovin odotella. Sixtillä on jonkinlainen sovellus, jossa pääsee jo etukäteen varamaamaan vapaana olevia autoja siitä autoluokasta, josta on auton varannut. Siellä olikin sitten sopivasti vapaana Chevrolet Camaron ja voitte varmasti kuvitella, kuinka innoissaan auton vuokraaja oli saadessaan timmin urheilu- ja avoauton 10 päiväksi ajoon 😀 Värikin oli vielä punainen. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Auton vuokraaminen oli mutkatonta, mitä nyt autovuokraamojen tapaan yrittivät myydä erillisiä vakuutuksia vuokrahinnan päälle.

Alkuun meni aikaa totutella uuteen autoon, joka oli muuten just eikä melkein kuin meille tehty. Tai siis yhtään enempää laukkuja tai ihmisiä ei olisi Camaroniin mahtunut. Meidän matkalaukut meni juuri ja juuri peräkonttiin, jonne laukut piti laittaa tietyllä tapaa, jotta molemmat mahtuivat kyytiin. Tosin katto auki ei voinut ajaa jos laukut olivat mukana. Takapenkillä oli tilaa sitten kyllä repuille, mutta ei siellä kyllä kukaan olisi voinut enää istua sillä jo mun penkin taakse jäi vain 10 senttimetriä jalkatilaa, Jontulla vielä vähemmän. Eli 2 + 2 paikkainen avoauto on kahdelle oikein passeli menopeli. Ainoastaan penkit ilman ristiselän tukea ja huono näkyvyys pimeisiin kulmiin toivat miinuspisteitä autolle. Ilman kattoa ajaessa näkyvyys oli tosin (yllättäen) täydellinen 😀

Liikenteessä suhaaminen
Onneksemme Jonttu oli ollut kaukaa viisas ja ladannut mun vanhaan puhelimeeni TomTomin navigaattorin. Ilman sitä olisi voinut sormi mennä kyllä suuhun aika vikkelästi. Jopa Jontulla, jolla yleensä on todella hyvä suuntavaisto (toisin kuin allekirjoittaneella). Kaistoja saattaa olla parhaillaan jopa kuusi ja liittymiä on sitten senkin edestä. Osa liittymistä oli nimetty esim. 81A ja 81B, joten piti oikeasti tarkkaan kuunnella ja katsoa TomTomin neuvoja, että milloin poistutaan pääväylältä toivottuun suuntaan. Tovi meni kun totuttiin Jenkkilän tyyliin ajaa ja melko nopeasti kävi selväksi, että siellä ei porukka kovin helpolla väistä, koska kaistoja on niin paljon käytössä. Jengi ajelee siellä tyylillä ”tämä on mun kaista, joten muut väistäkööt”. Ja niin tehtiin sillä melko hurjiakin ohituksia nähtiin kun porukka veteli vasurista ohi ja seuraavan auton ohi oikealta palaten ”omalle” kaistalleen.

Nopeusrajoitukset olivat aika pitkälti Suomen kaltaisia, mutta mm. taajama-alueilla sai hurjastella hieman kovempaa kun taas moottoriteilä saattoi olla 10-20km/h pienemmät rajoitukset Suomeen verrattuna. Paljon näkyi tien varsilla poliiseja, sheriffejä ja ns. state troopereita vainuamassa mm. moottoriteiden keskellä. Niitä oli useimmiten kaksi autoa vastakkain eli tiedä sitten kuinka ahkerasti nopeuksia valvoivat vai puhuivatko vain skeidaa keskenään donitseja syöden 😉 Muutaman kerran nähtiin kyllä, että sinipunavalot välkkyivät tien vieressä kun olivat pysäyttäneet auton.

Yksi selkeä ero Suomen liikennesääntöihin on se, että joissakin valo-ohjatuissa risteyksissä sai kääntyä oikealla vaikka valot olivat punaiset. Ne risteykset, joissa kääntyminen oli kielletty, olivat erikseen ilmoitettu liikennemerkillä. Tosin, tätä sääntöä eivät kaikki noudattaneet vaan aika moni paineli surutta oikealle vaikka se olisi ollut kiellettyä.

Koska Floridassa oli paljon urheiluautoja, joista tehojakin löytyy niin täytyyhän niillä leluilla päästä leikkimään. Monet urheiluautojen omistajat huudattivat moottoreitaan liikenteen seassa ja sattuipa kerran myös sellainenkin tapahtuma, että kaksi urheiluauto kilpailivat keskenään kaksikaistaisella osuudella. Eikä siinä mitään, täytyyhän poikien saada leikkiä, mutta kun se oli pikkasen raivostuttavaa. Pojat matelivat vierekkäisillä kaistoilla normaalin liikenteen edessä ajaen ensin muutaman mailin alinopeutta, jonka jälkeen ottivat kiihdytyskisan keskenään, ajoivat pienen matkan kaasupoljin pohjassa ja jarruttivat. Sitten taas madeltiin normaalin liikenteen seassa tukkien molemmat kaistat ajaen vielä alinopeutta. Ärsyttikö? Kyllä! Yleisesti ottaen autoista täytyy vielä mainita se, että autot ovat siellä kyllä aika pitkälti vain käyttötavaraa sillä melko hurjassa kunnossa suurin osa autoista. Liekö sitten halvempia kuin Suomessa, jossa autoja pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Huh, kylläpä tähän tulikin tekstiä! Ensi kerralla sitten hieman majoituksista ja paikoista, joissa me käytiin ja jos saan pidettyä tekstin lyhyenä niin kerron vielä yleieseti omia kokemuksia ja tuntemuksia, mutta muuten kirjoitan niistäkin vielä oman tekstin. Ja jos joku suunnittelee reissua Floridaan tai Miamiin niin heittäkää kysymyksiä tai ehdotuksia aiheista, joista haluaisitte mun kirjoittavan (toivotaan, että osaan myös tämän 10 päivän kokemuksen perusteella vastata) 🙂

Ensi kertaan! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *