Floridassa, osa 2

Florida -sarja jatkuu! Tämän osion aiheina on majoitukset sekä turistikohteet, joissa vierailtiin. Kävimme matkamme aikana Miamissa, Key Westissä, Orlandossa, Clearwaterissa, Naplesissa ja Tampssa, joten nähtävää riitti. Ihan kaikissa kaupungeissa ei tosin käyty kuin pikavisiitillä sillä käytiin usein ilta-ajelulla ja päädyttiin johonkin random kaupunkiin. Näin ollen niistä on vaikea kertoa syvällisempää kokemusta eikä kuviakaan välttämättä ole räpsitty.

Perinteinen hoitellimajoitus on Floridassa melko kallista touhua eikä niihin kuulu aina välttämättä edes aamiaista, joten lähes kaikki reissumme majoitukset olivat huoneistohotellin tyyppisiä. Ainoastaan yhden yön vietimme hotellissa.

Miamissa
Miamissa meillä oli majoitus varattuna neljäksi päiväksi mikä oli tämän reissun pisin aika yhdessä paikassa. Majoituksena meillä toimi River Oaks Marina & Tower, joka sijaitsi hieman kauempana Miamin ydinkeskustasta. Tämä oli korkea, yli 20 kerroksinen rakennus, joka muistutti hotellia, mutta siellä asusteli kuitenkin pidempiaikaisiakin asukkaita. Hotellia tämä muistutti sen puolesta, että ala-aulassa oli infotiski sekä huoneistoissa oli liinavaatteet sängyssä ja kylppärissä oli pyyhkeet sekä pienet saippuat, shampoot, suihkugeelit ja hoitoaineet. Lisäksi auton pysäköinti hoidettiin asukkaiden puolesta ns. Valet parking -tyylillä eli rakennuksen edessä oli työntekijä, joka pysäköi auton puolestamme parkkihalliin ja haki sen meille kun jonnekin haluttiin lähteä. Asunnon varustelutaso oli sellainen, että siellä olisi hyvin elellyt pidemmänkin tovin. Sieltä löytyi kaikki tarvittavat keittiön kodinkoneet sekä pyykinpesukone.

Ensimmäinen lomapäivä meni pitkän lennon ja aikaeron aiheuttamassa pöhnässä, joten kävimme vain Walmartista hakemassa jääkaappiin ruokaa, ajelemassa hieman ympäriinsä ja tsekkaamassa itse Miami Beach. Toinen päivä oli pyhitetty shoppailulle Sawgrass Mills -ostoskeskuksessa, joka oli täynnä eri merkkiliikkeiden Outlet -myymälöitä. Ja se oli iso! Oltiin parkkipaikalla noin klo 11 aikaan aamupäivästä ja silloin löytyi vielä muutamia vapaita parkkiruutuja, mutta kun iltapäivällä 3-4 aikaan lähdettiin, porukka kyttäsi vapautuvia paikkoja.

Yhtenä päivänä käytiin pyörähtämässä Key Westissä, jonne oli muutaman tunnin ajomatka Miamista. Ja ihan kirjaimellisesti se oli pyörähdys. Siellä oli niin paljon turisteja, että hyvä kun autolla mahtui ajamaan. Meidän oli tarkoitus käydä katsomassa Key Westin maamerkkiä, mutta koska kaduilla oli niin paljon porukkaa niin ei sitten jaksettu mennä sinne asti vaan tehtiin autolla pieni kierros kylässä ja lähdettiin takaisin Miamiin. Paikka olisi ollut todella kuvauksellinenkin, mutta kuvia ei nyt tällä kerralla tullut otettua yhtään. Sen verran ahdisti paikan ihmispaljous. Tai no, käytiin me syömässä (ei tosin siinä ytimessä) sekä otettiin Starbuckisista kahvit mukaan paluumatkalle.

Kuva Googlesta

Takaisin Miamiin

Tosiaan, Joonas on ulkomaalaisille vaikea nimi, koska kaksi samaa vokaalia peräkkäin. Gambiassa Joonas sai nimekseen Johanna, joten tästä lähtien reissaan miehen kanssa, joka on nimeltään Johanna Jannis 😀 Laura on sen verran kansainvälinen nimi, joten se osataan joskus lausua jopa suomalaisittain.

Teimme Miamista käsin myös päiväreissun Everglades’n alligaattoripuistoon, jossa päästiin näkemään alligaattoripainia (puiston henkilökuntaan kuuluva henkilö paini alligaattorin kanssa) sekä alligaattoreiden ruokailuhetken, joka tosin on lähinnä pelkkää showta sillä alligaattorit eivät oikeasti syö säännöllisesti. Puistossa päästiin kokemaan myös jokiajelu isopropelisella veneellä (en tiedä mikä on suomeksi, mutta englanniksi airboat) sekä pitämään pientä alligaattorin vauvaa kädessä.

Paikkana ihan kiva, mutta ei hirveästi tunteita herättävä. Tietty oli kiva päästä pitelemään vauva-alligaattoria sylissä sekä veneajelu rämeikössä oli oma kokemuksensa alligaattoreiden uiskennellessa parhaillaan puolen metrin päässä. Bongattiin puussa myös joku tosi iso lisko löhöilemässä. Veneajelu oli mukava siinäkin mielessä, että kun ajettiin kovaa, ei ollut niin kuuma 😀

Kohti Orlandoa
Noin puolessa välissä lomaa oli aika vaihtaa maisemaa Miamista, joten suunnattiin auton keula kohti Orlandoa, jossa meillä oli seuraava majoitus varattuna. Ajomatkaa oli parin tunnin verran ja ennen kun saavuttiin seuraavaan majoitukseemme, tehtiin pieni mutka Kennedy Space Centerin kautta. Siellä vierähtikin useampi tunti eikä edes keretty kaikkea käymään läpi.

Lippujen oston jälkeen hyppäsimme bussiin, joka kierteli alueella, jossa valmistetaan avaruussukkuloita sekä laukaistaan niitä ilmaan. Kuskimme kertoi matkan aikana historiaa Nasan toiminnasta sekä pääsimme näkemään vierestä (bussissa istuen) erilaisia laukaisualustoja. Bussikierros kesti ehkä noin puoli tuntia, kenties 45 minuuttiakin ja kierroksen jälkeen meidät jätettiin isoon rakennukseen, jossa pääsi kokemaan mm. tunnelmia avaruusalusten laukaisutunnelmista, kuuhun laskeutumisessa sekä kokemaan simulaattorissa laukaisun ja lennon hetket avaruusaluksessa. Simulaattori oli tarkkaan ohjattua toimintaa ja ennen simulaattoriin nousemista kaikki kävivät läpi tarkat turvallisuusohjeistukset.

Paikkana tämä oli kyllä näkemisen arvoinen ja lapsille riittäisi varmasti paljon ihmeteltävää vaikkakin lontoota olisi hyvä osata, että ymmärtää. Aikuisten silmin katseltuna tämä turistikohde oli hieman tekemällä tehty. Tosin bussikiertely sekä paikoista siirtymiset olivat hyvin suunniteltu ja aikataulutettuja, joten ns. turhan päiväistä palloilua ei paljon kerennyt välissä tulemaan.

Universal Studios
Nyt päästään paikkaan, joka oli ehdottomasti reissumme kohokohta. Sen verran täytyy tähän alkuun tunnustaa, että luulin paikan olevan hieman erilainen kuin mitä se oikeasti oli. En ollut edes juuri Googlettanut tätä paikkaa etukäteen. Ajattelin, että täällä pääsee näkemään Universal Studiossa tehtyjen leffojen rekvisiittoja sekä muuta sälää, mutta paikka olikin enemmän teema- ja huvipuiston yhdistelmä.

Takana oleva maapallo lienee yksi maailman kuvatuimmista.

Alue on todella iso ja siihen kuuluu kolme eri osiota; Universal Studios of Florida, Universal’s Island of Adventure ja Volcano Bay. Kaksi ensimmäistä näistä on huvipuistomaisia kun Volcano Bay on taas vesiteemapuisto. Meillä oli ostettuna kahden päivän liput, joten tuo uutuuskohde tällä kertaa näkemättä, mutta vaikutti kyllä näkemisen arvoiselta paikalta sekin.

Mikäli Universal Studiolla haluaa vierailla, kannattaa ehdottomasti ostaa kahden päivän liput vaikka se todella kallista touhua onkin. Yhdessä päivässä ei kerkeä kaikkea kokemaan ja näkemään, varsinkaan jos sattuu olemaan ruuhka-aika. Alueelle kannattaa mennä ajoissa jo aamupäivän aikana, jotta välttyy suurimmilta jonotuksilta sekä saa auton parkkiin (parkkeeraus oli tosin ohjattu eikä autoa saanut ihan mihin tahansa ruutuun ajaa). Toki alueen lähistöltä löytyy hotelleja (ja käsittääkseni niihin myydään paketteja alueelle), joten jos ei ole autoa käytössä vaan tarkoituksena on käydä vain täällä, pääsee alueelle näppärästi kävellen. Kenties kuljetuksiakin hotelleilta järjestetään. Ennen lippujen ostamista jokainen käy läpi vielä turvatarkastuksen, johon kannattaa myös varata aikaa sillä jonottaminen ei ole suomalaisille tyypillistä jonossa seisomista vaan porukka hengailee epämääräisessä läjässä, joka tosin liikkuu kyllä silloin tällöin eteenpäin.

Teemapuistossa on nimensä mukaisesti eri teemoilla tehtyä rideja eli vuoristoratoja, joista suurin osa oli sisävuoristoratoja. Jonot laitteisiin olivat keskimäärin 45-60 minuuttisia, mutta pidempäänkin saattoi joutua jonottamaan. Meillä pisin jonotusaika oli 1,5 tuntia ja se oli King Kongin jono. Laitteisiin jonottaminen oli tehty ovelasti sillä jo sen aikana pääsi tutustumaan riden aiheeseen kuuntelemalla kaiuttimista ja/tai seuraamalla näytöistä tulevaa tarinaa. Toki nämä tulivat nauhalta ja jos jono oli pitkä, saattoi joutua kuuntelemaan saman tarinan useamman kerran. Mutta siinä vaiheessa koko alueen kattava wifi pelasti, joten pääsi uppoutumaan somen ihmeelliseen maailmaan hetkeksi. Muutenkin tuo alueen kattava wifi oli hyvä sillä puhelimeen sai ladattua Universal Studion sovelluksen, josta näki laitteiden jonotusajat reaaliajassa. Toki jonotusajat näkyivät myös laitteiden ulkopuolella.

Universal Studios of Floridan ja Universal’s Island of Adventuren väliä pääsi siirtymään kävellen tai sitten Harry Potterista tutulla Hogwarts Expressin kyydissä. Tämäkin oli oma laitteensa jonotuksineen ja teemoineen vaikka ei ihan niin hurja ollutkaan kuin muut alueen laitteet.

Hogwarts Expressin Juna-asemalta.
Minions -riden teema.

Itse ridet olivat jotain aivan käsittämätöntä. Lintsin sisävuoristorata ei ole mitään näihin 3D ja 4D rideihin verrattuna! Vaikka suurin osa laitteista meneekin suoraa rataa pitkin niin matkan aikana tuntui, että laite menee ylös, alas tai sivulle. Osa laitteista myös tärisi tai jopa pyöri ja se tietenkin lisäsi todellisuuden tuntua. Men in Blackissä pääsi itse ampumaan avaruusolioita ja kisaamaan kaverin kanssa pistemääristä. Kaikkien ratojen jälkeen laitteista poistuminen oli tehty suoraan laitteen teeman mukaiseen lahjatavarakauppaan, joten niitä alueella riitti. Oli Minionseja, Spidermania, Men in Blackia, Transformersia ja paljon, paljon muuta. Joten rahaakin siellä saa palamaan niin halutessaan.

Sisäratojen lisäksi alueilta löytyi myös ns. perinteisempiäkin vuoristoratoja, jotka sitten kiemurtelivat ulkona mennen ylös, alas ja pää alaspäin. Ja täytyy sanoa, että Hulk oli näistä ihan ykkönen! Hyvänä kakkosena tulevat Harry Potterin teemapuistossa olevat lohikäärmeet, joita oli kaksi. Niihin tosin jonotettiin samaa reittiä, joten ihan loppumetreillä sai valita, haluaako hypätä punaisen vai sinisen lohikäärmeen kyytiin. Riden jälkeen sai halutessaan mennä vielä uusintakierrokselle jos halusi testata vielä toisen heti perään. Näiden jälkeen pää oli niin sekaisin, että kävely oli hieman oudon tuntuista. Pään sekaisin saamiseen riitti siis vain toinen näistä, mutta silti niin huikeita rideja! Näihin hurjempiin laitteisiin joutui ennen jonoon menemistä jättämään laukut ja isommat sekä ns. irtotavarat (esim. aurinkolasit) niille kuuluviin säilytyslokeroihin, jotka olivat ilmaisia. Lokeroiden luona oli tosin aina hirveä ruuhka, joten siellä sai välillä odotella omaa vuoroaan.

Teemahuvipuistopäivät olivat todella rankkoja sillä siellä kuluu käytännössä koko päivä kävellen ja koska Floridassa on lämmin, siellä väsähtää helposti. Me ostettiin lippujen lisäksi muistoksi mukit, joita saimme täyttää molempien päivien aikana niin usein kuin haluttiin. Juomavalikoima oli todella laaja, lähes 100 erilaista. Oli limpparia, vettä, mehuja sekä jääteetä. Limppareitakin oli montaa eri makua ja niitä löytyy niin light -versioina kuin sokerin kanssa, kuten myös jääteevalikoimasta löytyi lightia ja perinteistä. Laitteisiin näitä ei luonnollisesti saanut mukaan ottaa, joten sisärideihin jonottaessa muki tuli juoda tyhjäksi jos ei halunnut täytettynä laittaa reppuun. Ja heti laitteen jälkeen saikin etsiä lähimmän vessan 😀

Majoitus Orlandossa
Orlandon majoituksen suhteen päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa Airbnb:tä, jonka kautta varasimme asunnon. Näin ensikokemuksen perusteella voimme kyllä lämpimästi suositella tuota systeemiä. Asunto oli siisti ja kuvien mukainen. Avaimia tähän asuntoon ei tarvittu sillä sisään pääsi ovikoodilla. Sitä en tosin tiedä, että vaihtuuko koodi joka kerta kun vuokralaiset vaihtuvat, mutta toivottavasti näin käy. Muuten ei ole kovin turvallista. Asunnosta ei valitettavasti ole kuvia sisältä, mutta se oli suurehko yksiö, jossa oli erillinen keittiö, kylppäri sekä yhdistetty makkari ja olohuone. Omistajalla oli kauneushoitola viereisessä talossa, joten hänetkin pääsimme parkkipaikalla livenä tapaamaan sekä häneltä olisi voinut käydä kysymässä jos jotain olisi tullut mieleen. Oikein positiivinen kokemus.

Asuntomme sijaitsi talon yläkerrassa.

Sta’n pla Motel
Seuraava etappi Orlandon jälkeen oli Clearwater, jossa meillä oli yhdeksi yöksi huone motellissa. Olin rehellisesti sanottuna kauhusta kankeana kun Joonas tätä ehdotti sillä omat mielikuvani motelleista ovat ei niin mieluisia. Toki mielikuvat perustuvat vain jenkkileffoissa ja -sarjoissa näkyviin motelleihin, jotka usein ovat melko rosoisia. Olimme tuttavan kautta saaneet motellista suosituksen, joten suostuin lopulta Joonaksen ehdotukseen. Huoneemme oli siisti, lakanat puhtaat ja allaskin näytti olevan paljon käytössä sekä sitä putsattiin joka päivä, joten ehdottomasti yhdytään tuttavamme suositukseen. Toki huoneessa näkyi käytön jälkiä niin kokolattiamatossa kuin sohvan kankaassa, mutta näkyy niitä suomalaisten hotellienkin kalusteissa, jotka usein ovat niin ikään 80- ja 90- lukujen tyylisiä.

Täällä otimme reissumme ainoat rusketusrajat Clearwater Beachilla sekä jätimme talviturkkimme Meksikonlahteen. Vesi oli pirun lämmintä, joten kovin virkistävä uintihetki meressä ei ollut. Rantatuolit ja varjo maksoivat $30 iltapäivä viiteen saakka, jonka jälkeen maksu oli $15. Melko tyyristä touhua tuo rannalla löhöäminen. Miami Beachilla emme käyneet rannalla ollenkaan, joten siitä en osaa sanoa, maksaako sielläkin auringon ottaminen.

Clearwater Beach

Naples golf and beach Resort
Välttyäksemme paluulentopäivänä monen tunnin ajomatkalta Clearwaterista Miamin kentälle, yövyimme viimeisen yömme hotellissa. Toiveena, että olisimme päässeet rannalle ja altaalle löhöämään, mutta epäonneksemme sinä päivänä satoi tai oli muuten pilvistä, joten auringon ottamisesta ei tullut mitään. Naplesissa sijaitseva hotelli oli Floridan matkamme kallein, mutta jokin siinä silti tökki. Kenties mielipiteeseen vaikutti se, että huoneessa olleet vesipullot maksoivat $6 kappale ja netistäkin joutui pulittamaan $10 vuorokaudelta kun kaikissa muissa majoituksissamme netti kuului majoituksen hintaan. Aamupalakaan ei tähän kuulunut, joten haimme jotain kaupasta automatkalle. Ihan kiva, mutta kallis.

Huh! Siinä oli kakkososa. Tulihan pitkä 😀 Joten mun on tehtävä kolmaskin osa, koska haluan vielä yleisellä tasolla kertoa omia kokemuksiani ja huomioita Jenkeistä.

Ensi kertaan siis 😉

-Laura

Floridassa, osa 1

Taas on vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin tänne, joten ajattelin murtaa hiljaisuuden muurin ja tulla kertomaan hieman meidän Floridan matkastamme. Paljon olen reissun aikana jakanut kuvia ja videoita Instagramissa sekä jonkin verran Snapchatissa, mutta nyt voisin kertoa hieman omia mielipiteitäni ja vinkkejä paikoista, joissa pyörähdettiin. Asiaa on tosin 10 päivän reissusta sen verran paljon, että kirjoittelen tämän pienissä osissa. Tässä ensimmäisessä on juttua reissun alkutaipleesta, kuten lennoista, saapumisesta Miamiin sekä auton vuokraamisesta ja ajamisesta Floridan liikenteessä. Seuraavaan osioon kirjoittelen sitten enemmän majoituksista, kaupungeista ja paikoista, joissa ehdittiin käymään.

Lennot
Lentoliput oli varattu Helsingistä Köpiksen kautta Miamiin ja paluumatkana toimi samanmoinen yhdistelmä. Lentoaika oli 10 tunnin kieppeillä, mutta koska Floridan aikaero Suomeen on 7 tuntia vähemmän kuin Suomessa, lensimme menomatkalla käytännössä aikaa vastaan. Lento lähti Helsingistä Kööpenhaminaan lauantaiaamuna klo 6.45 ja Köpiksessä meillä oli parin tunnin odottelu. Perillä Miamissa olimme paikallista aikaa noin klo 11 aikaan (en muista ihan tarkkaan, mutta puolen päivän tienoilla). Kotiin päin tultaessa lentomme lähti Köpikseen kahden aikaan iltapäivällä tiistaina ja kotona Suomessa olimme muistaakseni aamupäivällä keskiviikkona. Paluulento tuntui paljon pidemmältä ja puuduttavammalta kuin menomatka. Toisaalta Köpiksen reilu tunnin lento Helsinkiin ei tuntunut enää missään Miamin lennon jälkeen. Hieman kyllä kateellisina katseltiin business -luokkalaisia, joilla oli mahdollisuus makuuasentoon lennon aikana. Turistiluokassa oli jokaiselle paikalle varattu tyyny, viltti, vesipullo ja kuulokkeet. Lisäksi jokaisella paikalla oli tabletti, johon oli ladattu musiikkia, leffoja, sarjoja ja pelejä. Niistä pystyi myös halutessaan katsomaan kamerakuvaa keulasta.

Lennon aikana saimme kaksi ateriaa, yhden lämpimän ja yhden välipalan (paluumatkalla aamiainen). Ruoat oli mielestäni yllättävän hyvät lentokoneruoiksi ja kyllä niillä vatsansa täyteen sai. Pisteet erillisestä salaatista! Lämpimän ruoan kanssa sai lisäksi veloituksetta alkoholittomia juomia sekä tietenkin kahvin tai teen. Lentoyhtiönä toimi SAS.

Saapuminen Miamin lentokentälle
Lentokoneesta poistuminen tuntui vapauttavalta ja oli ihanaa päästä kävelemään lentokentälle pitkiä käytäviä pitkin kohti passin tarkastusta. Ensin perinteistä passin tarkastusta jouduimme tosin vastaamaan tietokoneella kyselyyn, jonka perusteella tulostui joko hylätty tai hyväksytty lappu. Lapussa olevan tuomion perusteella (meille tuli hylätty) valitismme sitten jatkojonon, jossa odoteltiin virallisempaa passin tarkastusosiota, joka käytännössä tarkoitti sitä, että virkailija esitti samat kysymykset kuin kone aiemmin sekä jouduimme molemmat antamaan sormen jäljet kaikista sormista. Jonottelu tuntui tuskallisen pitkältä pitkän ja väsyttävän lennon jälkeen eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että suurin osa lentokoneestamme tulleista matkustajista joutuivat samaan jonoon kanssamme. Puhumattakaan siitä, että virkailijoita ei ollut kuin kaksi. Valokuvaaminen tai puhelimen käyttö oli tässä vaiheessa kiellettyä ja kun Joonas olisi puhelimella katsonut netistä vuokra-autoomme liittyviä juttuja, oli vartija kuin kärppänä paikalla kertomassa, että puhelin pois. Tähän vaiheeseen meni mun arvioni mukaan aikaa noin 45 minuuttia.

Auton vuokraaminen
Olemme huomanneet, että omalla autolla liikkuminen lomakohteissa on enemän meidän juttu kuin vaikka julkisilla tai matkatoimistojen bussien avulla liikkuminen. Meillä onkin lähes kaikissa lomakohteissa ollut vuokra-auto käytössä (lukuunottamatta Gambiaa). Joissain kohteissa vain muutaman päivän, mutta useimmiten ollaan otettu se jo suoraan kentältä koko loman ajaksi. Näin tehtiin tälläkin kertaa ja olin antanut Joonakselle täydet valtuudet hoitaa tämän osion. Tiesin kentälle saapuessamme vain, että vuokraamo on Sixt ja että toiveena (Jontun) oli saada jenkkiauto.

Passin tarkastuksesta päästyämme laukut odottivat siistissä läjässä lattialla laukkuhihnan luona, joten laukkuja ei enää onneksi tarvinnut sen kummemmin odotella. Kiiruhdimme siis jonottamaan Sixtin jonoon. Se taisikin olla pisin vuokra-autojono ja siinä saimmekin taas tovin odotella. Sixtillä on jonkinlainen sovellus, jossa pääsee jo etukäteen varamaamaan vapaana olevia autoja siitä autoluokasta, josta on auton varannut. Siellä olikin sitten sopivasti vapaana Chevrolet Camaron ja voitte varmasti kuvitella, kuinka innoissaan auton vuokraaja oli saadessaan timmin urheilu- ja avoauton 10 päiväksi ajoon 😀 Värikin oli vielä punainen. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Auton vuokraaminen oli mutkatonta, mitä nyt autovuokraamojen tapaan yrittivät myydä erillisiä vakuutuksia vuokrahinnan päälle.

Alkuun meni aikaa totutella uuteen autoon, joka oli muuten just eikä melkein kuin meille tehty. Tai siis yhtään enempää laukkuja tai ihmisiä ei olisi Camaroniin mahtunut. Meidän matkalaukut meni juuri ja juuri peräkonttiin, jonne laukut piti laittaa tietyllä tapaa, jotta molemmat mahtuivat kyytiin. Tosin katto auki ei voinut ajaa jos laukut olivat mukana. Takapenkillä oli tilaa sitten kyllä repuille, mutta ei siellä kyllä kukaan olisi voinut enää istua sillä jo mun penkin taakse jäi vain 10 senttimetriä jalkatilaa, Jontulla vielä vähemmän. Eli 2 + 2 paikkainen avoauto on kahdelle oikein passeli menopeli. Ainoastaan penkit ilman ristiselän tukea ja huono näkyvyys pimeisiin kulmiin toivat miinuspisteitä autolle. Ilman kattoa ajaessa näkyvyys oli tosin (yllättäen) täydellinen 😀

Liikenteessä suhaaminen
Onneksemme Jonttu oli ollut kaukaa viisas ja ladannut mun vanhaan puhelimeeni TomTomin navigaattorin. Ilman sitä olisi voinut sormi mennä kyllä suuhun aika vikkelästi. Jopa Jontulla, jolla yleensä on todella hyvä suuntavaisto (toisin kuin allekirjoittaneella). Kaistoja saattaa olla parhaillaan jopa kuusi ja liittymiä on sitten senkin edestä. Osa liittymistä oli nimetty esim. 81A ja 81B, joten piti oikeasti tarkkaan kuunnella ja katsoa TomTomin neuvoja, että milloin poistutaan pääväylältä toivottuun suuntaan. Tovi meni kun totuttiin Jenkkilän tyyliin ajaa ja melko nopeasti kävi selväksi, että siellä ei porukka kovin helpolla väistä, koska kaistoja on niin paljon käytössä. Jengi ajelee siellä tyylillä ”tämä on mun kaista, joten muut väistäkööt”. Ja niin tehtiin sillä melko hurjiakin ohituksia nähtiin kun porukka veteli vasurista ohi ja seuraavan auton ohi oikealta palaten ”omalle” kaistalleen.

Nopeusrajoitukset olivat aika pitkälti Suomen kaltaisia, mutta mm. taajama-alueilla sai hurjastella hieman kovempaa kun taas moottoriteilä saattoi olla 10-20km/h pienemmät rajoitukset Suomeen verrattuna. Paljon näkyi tien varsilla poliiseja, sheriffejä ja ns. state troopereita vainuamassa mm. moottoriteiden keskellä. Niitä oli useimmiten kaksi autoa vastakkain eli tiedä sitten kuinka ahkerasti nopeuksia valvoivat vai puhuivatko vain skeidaa keskenään donitseja syöden 😉 Muutaman kerran nähtiin kyllä, että sinipunavalot välkkyivät tien vieressä kun olivat pysäyttäneet auton.

Yksi selkeä ero Suomen liikennesääntöihin on se, että joissakin valo-ohjatuissa risteyksissä sai kääntyä oikealla vaikka valot olivat punaiset. Ne risteykset, joissa kääntyminen oli kielletty, olivat erikseen ilmoitettu liikennemerkillä. Tosin, tätä sääntöä eivät kaikki noudattaneet vaan aika moni paineli surutta oikealle vaikka se olisi ollut kiellettyä.

Koska Floridassa oli paljon urheiluautoja, joista tehojakin löytyy niin täytyyhän niillä leluilla päästä leikkimään. Monet urheiluautojen omistajat huudattivat moottoreitaan liikenteen seassa ja sattuipa kerran myös sellainenkin tapahtuma, että kaksi urheiluauto kilpailivat keskenään kaksikaistaisella osuudella. Eikä siinä mitään, täytyyhän poikien saada leikkiä, mutta kun se oli pikkasen raivostuttavaa. Pojat matelivat vierekkäisillä kaistoilla normaalin liikenteen edessä ajaen ensin muutaman mailin alinopeutta, jonka jälkeen ottivat kiihdytyskisan keskenään, ajoivat pienen matkan kaasupoljin pohjassa ja jarruttivat. Sitten taas madeltiin normaalin liikenteen seassa tukkien molemmat kaistat ajaen vielä alinopeutta. Ärsyttikö? Kyllä! Yleisesti ottaen autoista täytyy vielä mainita se, että autot ovat siellä kyllä aika pitkälti vain käyttötavaraa sillä melko hurjassa kunnossa suurin osa autoista. Liekö sitten halvempia kuin Suomessa, jossa autoja pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Huh, kylläpä tähän tulikin tekstiä! Ensi kerralla sitten hieman majoituksista ja paikoista, joissa me käytiin ja jos saan pidettyä tekstin lyhyenä niin kerron vielä yleieseti omia kokemuksia ja tuntemuksia, mutta muuten kirjoitan niistäkin vielä oman tekstin. Ja jos joku suunnittelee reissua Floridaan tai Miamiin niin heittäkää kysymyksiä tai ehdotuksia aiheista, joista haluaisitte mun kirjoittavan (toivotaan, että osaan myös tämän 10 päivän kokemuksen perusteella vastata) 🙂

Ensi kertaan! 😉